Toukokuu on hurahtanut talvesta toipuessa ja töitä aloitellessa. Tehdyt neuleet ovat olleet pieniä, äidille taisin pari tiskirättiä tekaista.

Tänään on ollut hyvä päivä. Vietän vapaita Espookotona ja olen puuhaillut tänään yksikseen. Sain vihdoin valmiiksi todisteen siitä, että osaan neuloa ja virkata tarpeeksi valmistuakseni joskus käsityönopettajaksi. Näitä portfolion sivuja tehdessä on kulunut kyllä muutama tovi.

Olen myös tänä talvena neulonut ensimmäistä kertaa elämässäni neulekoneella ja tekaisin* Kamenasta neuletakin joustinneulereunuksilla ja kirjoneuleella. Idean takkiin sain Martta-neuletakista, siinähän on tuollaista yksinkertaista kirjoneuletta yläosassa. Takki on nätti, mutta kutittaa ja on kaavoitusvirheen takia vähän kittana. Tiukan neuloksen vuoksi se ei edes kunnolla venynyt kasteltunakaan.

(*Neulon ja purin ja neuloin ja purin ja laskin ja neuloin ja purin ja kirosin ja neuloin....)

Sattumalta kaupasta tullessani katsoin tänään roskakatoksen kalusteläjää vähän pidempään. Katoksen seinää vasten nojasi kaatosateessa vettynyt vanha vaahtomuovipatja, jossa oli aivan ihana päälliskangas. Kävin pikapikaa leikkaamassa kankaan läpimärästä patjasta talteen ja pistin sen tutkimatta pesukoneeseen pyörimään. Pesukoneesta löytyi melko viehättävä puuvillakangas.

Paikoin siinä on pieniä reikiä ja kulumia, mutta tykkään silti. Kangasta on noin kolme metriä, joten tästä ehkä voisi saada takin tai mekon tai hameen. Voi olla, että kärsivällisyyteni riittää vain viimeiseen.

Epäilen, että pikkuhiljaa takanapäin on tähänastisen elämäni rankin talvi. Olen ollut lähes koko ajan väsynyt, rätti, poikki, uuvahtanut. Välillä on tuntunut, ettei työt vaan lopu tekemällä, vaikka on kuinka neulonut ja purkanut ja neulonut ja ommellut ja sovittanut ja purkanut ja piirtänyt ja sovittanut ja värittänyt ja ommellut ja kaavoittanut ja kirjonut ja tikannut ja parsinut ja lukenut ja reflektoinut ja ommellut ja kokeillut ja kirjoittanut ja kirjonut ja painanut ja värjännyt ja reflektoinut ja neulonut ja reflektoinut. Kaiken tämän jälkeen on huvittanut hyvin vähän harrastaa mitään käsitöitä, joten neulomistahti (ja bloggaamistahti) on ollut sen mukainen.

Tammikuussa piipahdin ystävän vinkistä Maara-nimisessä kaupassa ja mukaan tarttui vihreäkirjavaa hamppulankaa. Lanka on valmitettu Romaniassa ja sitä saa 3-, 6- ja 12-säikeisenä. Valmistajana on Ecolution. Tuttujen positiivisien rättikokemuksien innoittamana siitä syntyi ensimmäinen neulottu tiskirättini. Rätti on neulottu kulmasta kulmaan ainaoikeinneuletta ja se valmistui tammikuun puolen välin tienoilla.

Muistin ottaa rätin käyttöön vasta huhtikuussa ja se osoittautui oikein toimivaksi. Imukyky on yhden pesukerran jälkeen melko hyvä ja hankausominaisuudet loistavat jäykähkön langan ja epätasaisen pinnan ansioista. Rätti kuivuu kuitenkin nopeasti, sillä neuloin sen suurehkolla puikkokoolla.

Neulomistuntumaltaan hamppu on jäykkää ja siksi melko raskasta neulottavaa. Tuntumaa voisi ehkä kuvailla paperinarumaiseksi. Mitään suurta työtä tuskin lähtisin langasta kokeilemaan.

Eilen päädyin ostamaan lankaa viisi kerää lisää (yhteensä 12 euroa, melko kohtuuhintaista, sillä kerästä saa kokemukseni perusteella yhden reiluhkon rätin omalla neulomistyylilläni). Sinisistä sävyistä suunnittelin tekeväni muutaman rätin lahjaksi, kirjava ja punainen tulevat omaan käyttöön. Yksivärisiin rätteihin ajattelin kokeilla erilaisia pintaneuleita, ainakin ikisuosikkiani tuplahelmineuletta.

Tänään on valmistunut jo puolikas sinikirjava rätti samalla tyylillä kuin ensimmäinen vihreäkirjava. Tekeminen on ihanan aivotonta ja terapeuttista. Jos vappuna bongaatte tiskirättiä neulovan nuoren naisihmisen Ulliksella piknikillä, niin se olen luultavimmin minä. Piknikkoriin ajattelin nimittäin pakata kaikista riemukirjavimman langan. Mikä wappuherkku!

Simaisaa wappua!

Tänään pääsevät tanssahtelemaan lukion vanhimmat. Itse pari vuotta sitten jätin välistä sen hässäkän, mutta toinen siskoistani viettää tänään päiväänsä prinsessana ja isosisko kätevänä sai osallistua sen valmisteluun.

Yksi sisareni lempiväreistä on aina ollut sininen ja turkoosi morsiussatiini valikoitui mukaan Eurokankaasta syksyllä. Puvun kankaan välistä vuorikangasta oli vain muotitalovalikoimassa ja osa pukua onkin sitten ihan aitoa Dolce & Gabbanaa. Puku valmistui sovitusten ja korjausten jälkeen pääasiassa joululomalla.

En ole pukuun kovin tyytyväinen, mutta sen kantaja on, mikä lienee tärkeintä. Paljon kuitenkin opin taas tästä kokeilusta. Älkää kuitenkaan pistäkö mulle iltapukutilauslistaa, tämmöisessä yksikertaisessakin oli projektia ihan tarpeeksi hetkeksi.

Tanssiaskeleiden sujumisen suhteen elämme vielä reilun tunnin jännityksessä. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee arvokkaasti ja hienosti.

Kun opiskelee käsitöitä kahdekan tuntia päivässä (ja toisinaan ennemmänkin), ei aika ja kiinnostus jaksa aina riittää käsitöiden harrastamiseen. Tässä muutama väläys opintoihin liittyvistä käsitöistä tammikuulta.

Olen kuluneen syksyn aikana tutustunut kangaspuihin. Tykkään ja toivon, että kesällä saisin omat kangaspuut kasaan.

Pirun neulerakkine. Yhden jos useammankin opiskelukaverini inhokkikone. Tällä pitäisi neuloa villapaita, jota varten hamstrasin jo syksyllä vihreää Kamenaa.

Onneksi meillä neulotaan myös käsin. Kuvan langoista on syntymässä lapanen, jonka kyllä pelkään pahasti mörvelöityvän. Nyyh.

Edellisten lisäksi olen päässyt myös värjäämään synteettisillä väriaineilla, mutta happovärikokeilu villalle tuotti hieman erilaisen lopputuloksen kuin oletin (tumman punaisen sijasta melkolailla mustaa). Värjäys taitaa vaatia hieman tarkkuutta ja minua kun ei juuri huvittaisi gramman osia mittailla.

Harvoilla luennoillani olen tikutellut kaksinkertaisesta purkulangasta kaksoishelmineuleella paksua kaulahuivia. Sitä tuntuu meren rannalla tarvitsevan silloin kun tuulee.

Näin kuukausi joulun jälkeen lienee ihan paikallaan esitellä viimeisetkin paketeista paljastuneet neuleet. Tänä vuonna ja aikeita ja ideoita oli enemmän kuin toteutuneita käsitöitä.

Äiti sai jälleen kerran pitsihuivin, tosin hieman toisenlaisen mallin.

Malli: Novita talvi 2008, 33

Lanka: Novita Luxus Cloud, hieman vajaa 6 kerää eli noin 300 g

Puikot: Knitpicksin pyöröt, muistaakseni kokoa 4,5

Pienensin huivia hiukan, koska halusin kuuden kerän riittävän koko huiviin. Selässä on 18 mallikertaa 20 sijaan. Saaja piti lahjastaan, mutta minua ärsyttää, että menin kastelemaan valmiin huivin. Höyrytys olisi sopinut tälle neuleelle paremmin, sillä etuosan kiinnitys saisi olla napakka.

Siskoa lahjoin kalanruotolapasilla.

Malli: Herringbone Mittens (Ravelrylinkki)

Lanka: Tummansininen Novita Florica ja tuntematon turkoosi lanka

Puikot: 3,5

Idea lapasiin syntyi viime keväänä lukulomalla siivotessani raivoisasti lankavarastoani. Lapaset syntyivät luennoilla ja SOOLin järjestökurssilla. Pidensin mallia sopivaksi pitkäsormiselle siskolleni ja muutin rannekkeet pidemmiksi ja napakammaksi. Tykkään näissä lapasissa etenkin peukalosta, se on hauska.

Isä sai kamerapiilon joulupukin tuomalle digikameralle. Vehje on samanlainen, kuin oma nimipäivälahjaksi itselleni ostama kamera.

Kamerapussi on virkattu Novitan Balista ja kaksinkertaisesta vaaleansinisestä puuvillalangasta. Tein tämän kolmesti ennen kuin onnistuin. Juuri joulun alla ja kiireessä se koetteli hermoja.

Oma Ixukseni piiloutuu ompelemaani pussiin.

Onnistuin tekemään tästä juuri sopivan ja näköiseni. Reunan samettinauhahuolittelu on tosin sellaista vänkläämistä, etten suosittele kokeilemaan. Pehmikkeenä kamerapussissa on Eurokankaan liimahuopa, joka on muuten yllätävän kätevää moneen ompelujuttuun.

Menin eräänä päivänä laskemaan, kuinka paljon kevään opintomäärä tekee tunteina. Lopputulos oli aika hurja. Käsitöitä opinnoistani on tällä hetkellä reilu puolet. Opintojen osalta niihin voisi tuhlata noin 40 tuntia viikossa. Harrastuskäsityöt ei aina sen jälkeen hirveästi huvita, mutta pientä neuleinnostusta on silti ollut havaittavissa.