Kummisedän lahjasukat valmistuivat. Neulominen ei ollut silkkaa nautintoa ja virheitä tuli, mutta sain sukista napattua mökillä kuvia, jotka tuovat hyvän mielen. Vietimme perheen kanssa mökillä elokuista lauantaita saunoen ja rapuja syöden ja oli kaunis ilma.
*tähän voi sijoittaa selityksiä bloggaamattomuudesta, vatsakatarrista ja kahden viikon mahataudista, kiireestä, flunssasta, partiohommista, opiskeluista jne. Olen mä kuiteskin neulonu!*
Ja miksikös nyt bloggaan? Koska olen suunnitellut sitä neljättä viikkoa ja koska olen tähän työhön vaan edelleen niin tyytyväinen, vaikka neule valmistui viime vuoden puolella.
Mulla on mekko ja neuloin sen ite! Kuva on väreiltään vähän vinkkurassa ja kiireessä ja pakkasessa otettu, mutta näkeehän siitä mallia. Idean nappasin Veeralta (Ravelryssä). Neulottu siis ylhäältä alaspäin ja vain oikeita silmukoita: yläosa ja helmakaitale tasona, muu pyörönä.
Tässä näkyy takaosa ja napit <3 Neuloin mekon siis reilussa kuukaudessa, lankana on halvalla Lankamaailma Nordiasta hamstrattu tummanpunainen Gjestalin Silja kaksinkertaisena. Napit on Lahden Kontista ostamastani nyssäkästä. Lankaa kului 600 g ja se maksoi 20 e kilo, joten kokonaismateriaalikustannukset on noin 12,5 e.
Kuvasta näkyy muuten myös se, että kävin marraskuussa leikkauksessa. Hiusten pituus lyheni noin puoli metriä.
Laitoin tuohon helmaankin napit koristeeksi ja vähän pitämään halkiota kasassa.
Tykkään tästä mekosta paljon, vaikka siitä tuuleekin läpi. Sisällä se on lämmin ja mukava ja sopivan kokoinen ja sopii mun vyötärölle ja vartalolle (eli tein siis riittävästi lisäyksiä ja kavennuksia). Olen tosin pitänyt tätä viime päivinä säärystinten ja neuletakin kanssa eli olen kävelevä neulemainos. Täällä Espoossakin kun on kylmä!
Erään takkuisen Novita-säädön (ravelry-linkki) valmistuttua olen yrittänyt pysyä pienissä neuleissa. Sukkia ja lapasia näyttää pukkaavan, varsinkin kun tylsiä (=neulottavia) luentoja vaikuttaa taas olevan paljon. Haluaisin kyllä vähän aloittaa taas jotain suurta...
Syksy hiipii jo tänne pääkaupunkiinkin. Otin eilen kaupungille kameran mukaan, jotta saisin kuvan ruskasta. Onnistuin kävelemään sellaisella puolella kaupunkia, ettei ruskan värjäämiä puita juuri tullut vastaan. Kirjaston läheltä bongasin kuitenkin tämän oksan.
Oma ruskani oli kuitenkin syyskuun projekti. Ravelryn mukaan huivi oli tekeillä 8.-17.9. Neuloin huivin vauhdilla, jotta saisin uuden huivin syyskäyttöön. Kun vihdoin sain sen pingoitettua, totesin, etten raaski käyttää noin ihanaista pitsihuivia kaulaan kietaistuna (Minä, joka motkotan aina lahjaneuleista, että ne on tehty käytettäviksi, koska uusia saa aina tehtyä!). Huivi odottelee siis säilössä sopivaa tilaisuutta käyttämistään varten.
Ohje on Villapallon ruska, jonka olen halunnut oranssina itselleni ainakin vuoden ajan. Mielestäni mikään muu väri ei sovi tähän huiviin niin hyvin (ainakaan, jos ajatellaan huivin nimeä).
Puikot oli 3,5 mm knitprot ja olisin voinut valita vielä hieman pienemmät, sillä käyttämäni Pirtin kehräämön ohut kampalanka oli tosiaan ohutta (hankittu tehtaanmyymälän sekundahyllystä muuten). Muistaakseni nappasin puikot mukaan vauhdissa ensimmäisenä opiskelupäivänä, sillä langan keriminen vei enemmän aikaa kuin arvelin (yli puoli tuntia). En siis ollut kovin suunnitelmallinen, kunhan puikkokoko oli sinnepäin.
Tuota samaista ohutta kampalankaa olisi mulla myös luonnonvalkoisena. Suunnittelen Lily-huivin (ravelrylinkki) neulomista lahjaksi. Saa nähdä ehdinkö, yksi pitsihuivi aiheutti jo keskinkertaisen pitsihuiviähkyn ja olen tehnyt viime aikoina vain pieniä, helppoja neuleita.
Koska täälläkin alkaa olla jo kylmä, olen alkanut kiinnittää huomiota erinäköisiin lämpimiin asusteisiin. Uusia säärystimiä olen suunnitellut tiettävästi toista vuotta ja viime maanantaina aloin sitten neulomaan. Koska oli laiskalla tuulella, valitsin helpon Rinsessa-mallineuleen (Ullasta, tietysti).
Lanka on rasittavan kiharaista, koska se on purettua. Tämän projektin jälkeen se on kuitenkin loppu, onneksi. Säärystimiä syntyi viime viikolla jo enemmän kuin yksi kappale, joten nämä ovat varmaan pian käytössä huolellisen höyrytysviimeistelyn jälkeen.
Päätin pitää rennon syksyn ja opiskelen melko vähän. Olen neulonut melko paljon (bloggaamatta ja kuvaamatta mm. sukat, kolme tai neljä baktusta, pari pipontapaista ja yksi huivi). Lisäksi olen ostanut varmaan toista kiloa lankaa varastoon. Kuitenkin tuntuu, ettei kaikille harrastuksille oikein tahdo riittää aikaa. Olen viime aikoina panostanut enemmän yhdistysjuttuihin ja yliopistoliikuntaan kuin käsitöihin. Mitään kunnianhimoisia tavoitteita ei siis niiden suhteen ole näköpiirissä. Täälläkin voi olla valitettavan hiljaista, kun ei vaan mukamas ole aikaa.
...ja minä teen innolla joululahjoja. Itse asiassa yksi olisi jo valmiskin.
Hattarahuivi
Ohje: Printtasin sen joskus jostain, Ravelrystä löytyy ja täältä saa ladattua kai
Lanka: Lankamaailma Nordiasta eurolla kerä löytynyt Hjertegarn Primavera, 75 g, koostumus 80 % mohair 20 % polyamidi
Puikot: 4,5 mm
Muuta: Valmistui Särmä-tsempillä (lankojen päättely...) kesäkuussa, langat taisin ostaa helmikuussa ja suurimman osan neuloa maalis-huhtikuussa luennoilla. Tykkään harmahtavan vaaleanpunaisesta väristä ja ohje oli nypyistä huolimatta kiva. Tämän saanee kummiserkkuni joululahjaksi, koska häntä ajatellen tämän aloitin.
Pari viikkoa sitten alkoi tehdä mieli jotain hyvin perusneuletta. Valitsin puikoille harmaata seitsemää veljestä ja tavoitteeksi miesten sukat. Tulossa on siis Saltkråkan-sukat kummisedälle joululahjaksi. Kuvan ottamisen jälkeen olen saanut ensimmäisen valmiiksi ja alun jälkeen alkoivat palmikonsiirrotkin mennä kohdilleen...
Joulua ajatellen toivoin myös isältä vähän lankoja. Saldo oli 12 kerää Novitan Puroa, revontulia, iltanuotiota ja kanervikkoa, neljä jokaista väriä. Revontulesta ja iltanuotiosta aloitin eilen raidottaen Baktus-huivia. Ohje on yksinkertaisen nerokas ja värien vaihtuminen jännittävää. Pitsinen baktus (ravlink) on jo suunnitelmissa sekin.
Saa nähdä, minne asti tämä elokuinen lahjainnostukseni kantaa. Epäilen nimittäin sen jäävän kaiken muun jalkoihin jo syyskuun puolella.
*Mikäli laskin oikein, sillä en jaksanut tarkastuslaskea.
...ainakin minun maailmassani. Mieluiten tumma, lämmin, syksyinen sävy. Ruosteinen tai poltettukin värisävy toimii.
Tammikuussa aloitin tuntemattomasta purkulangasta aivottoman projektin. Tarvitsin tuulisessa pääkaupungissa kunnon huivia ja leveä ja paksu perushuivi tuplahelmineuleella oli juuri passeli neule silloiseen neulepläähiin. Tätä olen jo käyttänyt talvella.
Kylmänä ja nyt kaukaiselta tuntuvana talvena neuloin myös elämäni toiset kynsikkäät samaisesta purkulangasta kaksinkertaisena. Oivallinen ja kiva pikkuneule (mallina Ursus), mutta en oikein ole vielä oppinut jäisistä sormistani huolimatta kämmekkäiden käyttäjäksi.
(Ravelry)
Jotain hieman ajankohtaisempaa ja tuoreempaakin oranssia on syntynyt. Toukokuun alussa pyörähdin pariin otteeseen Menitassa, josta löytyi toisella kertaa Novitan Bambua hintaan euro per kerä. Kasasin kaikki kymmenen löytynyttä kerää (kaksi vaaleanpunaista, kaksi farkunsinistä, kaksi ruskeaa, kaksi vihreää ja kaksi keltaista) oitis kassalle. Kaksi keltaista pyörivät jo parin tunnin päästä yliopistolla pesukoneessa värjäytymässä. Loppuväri on ärtsy, mutta mieleinen ja keristä muotoutui kesäkuun alussa kevyt Knittyn Lace Ribbon Scarf.
Huivista tuli mieleinen, mutta hieman pieni. Olisin voinut tehdä huivista yhden mallikerran kapeamman, jotta se olisi pidempi ja ylettyisi kunnolla kaulaan.
Oranssista olen siirtynyt vastaväriin. Ajankohtaisimmat käsityöni ovat työn alla sinisävyisistä kankaista. Luvassa mekkoja siskon rippijuhliin. Kuvassa takana on laivastonsinistä strech-puuvillaa, etualalla pellava-polyesteri-puuvillasekoitetta, joka on varsin ihana ja mielenkiintoinen kangas.
