Kristelin Neulojalle puoliso -teksti sai minut huomaamaan, kuinka unelmapuoliso otukseni on.

Otus on keskikokoinen mies, jolle villapaidan hihoja täytyy pidentää vain noin viisi senttiä. Hänen kätensä ovat likimain saman kokoiset kuin omani ja sukat hänelle sopivat, kun niissä on viisi senttiä pidempi teräosa kuin minun sukissani. Hän on siis hyvin sopivan kokoinen ja hänelle on helppo neuloa. Hän ei onneksi myöskään vierasta paksuja lankoja tai valitsemiani värejä.

Hänen sukunsa on käsityöhulluja ja hänellä riittää ymmärrystä neuleisiin. Onpa hän tehnyt minulle puiset kahvat neulekassiinkin (kädentaitoja siis hänelläkin). Hän on siis jotakuinkin neulojan unelmamies, eikä ole vielä karannut, vaikka hänelle villapaidan teinkin. Lisäksi hän on saanut punaiset villasukat ja nukkui koko viime talven ne jalassa sekä ralliruudulliset huopastumput.

On kuitenkin yksi ongelma. Hän ei meinaa raaskia käyttää tekemiäni neuleita. Jos hänellä on tekemäni punaiset villasukat jalassa, hän katsoo hyvin tarkkaan mihin astuu, etteivät ne LIKAANNU. Hän ei ole myöskään raskinut pestä punaisia villasukkia, vaikka on pitänyt niitä jonkin verran. Olen kyllä yrittänyt sanoa, etteivät sukat kärsi pesusta ja että hän saa tarvittaessa uudet hienommat sukat, mutta hän aikoo varmaan pitää punaiset villasukat riekaleiksi asti (lupasi tulla parsituttamaan ne minulla...) ;)

Hitunen parantamisen varaa siis on...