Toukokuu on hurahtanut talvesta toipuessa ja töitä aloitellessa. Tehdyt neuleet ovat olleet pieniä, äidille taisin pari tiskirättiä tekaista.

Tänään on ollut hyvä päivä. Vietän vapaita Espookotona ja olen puuhaillut tänään yksikseen. Sain vihdoin valmiiksi todisteen siitä, että osaan neuloa ja virkata tarpeeksi valmistuakseni joskus käsityönopettajaksi. Näitä portfolion sivuja tehdessä on kulunut kyllä muutama tovi.

Olen myös tänä talvena neulonut ensimmäistä kertaa elämässäni neulekoneella ja tekaisin* Kamenasta neuletakin joustinneulereunuksilla ja kirjoneuleella. Idean takkiin sain Martta-neuletakista, siinähän on tuollaista yksinkertaista kirjoneuletta yläosassa. Takki on nätti, mutta kutittaa ja on kaavoitusvirheen takia vähän kittana. Tiukan neuloksen vuoksi se ei edes kunnolla venynyt kasteltunakaan.

(*Neulon ja purin ja neuloin ja purin ja laskin ja neuloin ja purin ja kirosin ja neuloin....)

Sattumalta kaupasta tullessani katsoin tänään roskakatoksen kalusteläjää vähän pidempään. Katoksen seinää vasten nojasi kaatosateessa vettynyt vanha vaahtomuovipatja, jossa oli aivan ihana päälliskangas. Kävin pikapikaa leikkaamassa kankaan läpimärästä patjasta talteen ja pistin sen tutkimatta pesukoneeseen pyörimään. Pesukoneesta löytyi melko viehättävä puuvillakangas.

Paikoin siinä on pieniä reikiä ja kulumia, mutta tykkään silti. Kangasta on noin kolme metriä, joten tästä ehkä voisi saada takin tai mekon tai hameen. Voi olla, että kärsivällisyyteni riittää vain viimeiseen.